Tohtori, jota ei ole olemassa

Isoäitini katsoo YouTubea. No, ei ihan isoäiti – iäkäs tuttava. Hän on 74-vuotias, huono näkö, hyvä WiFi ja ehdoton luottamus valkotakkisiin ihmisiin.

Ruudulla on lääkäri. Arvokas, itsevarma, puhuu oikeita asioita. Verenpaineesta, vitamiineista, siitä että pitää juoda vettä tyhjään vatsaan. Hän nyökkää. Kirjoittaa muistiin.

Lääkäriä ei ole olemassa.

Se on avatar. Generoitu kasvo, joka avaa suunsa generoidun tekstin tahtiin. Ei tutkintotodistusta, ei Hippokrateen valaa, ei lääkärin lupaa. Ei edes ihmistä naamion takana – pelkkä naamio. Sen takana voi olla kuka tahansa: markkinoija, ravintolisien myyjä, teini, joka on perustanut 30 tällaista tiliä rahastusta varten.

Kysyin: ”Ymmärrätkö, että tämä ei ole oikea lääkäri?”

Hän kohautti olkapäitään: ”No mitä sitten? Tieto on kuitenkin hyödyllistä.”

Auktoriteetti ilman vastuuta

Oikea lääkäri riskeeraa lupakirjansa jokaisella sanalla. Oikea pappi on vastuussa seurakunnalleen. Oikea lakimies – asianajajayhteisölle.

AI-avatar ei ole vastuussa kenellekään.

Sitä ei voi haastaa oikeuteen huonosta neuvosta. Siltä ei voi viedä tutkintotodistusta. Sitä ei voi edes löytää – koska sen takana ei ole ihmistä. On vain prompti, malli ja halu tienata katselukerroilla.

Lääkäri valkotakissa ei ole vain ihminen. Se on sosiaalinen sopimus. Valkotakki tarkoittaa: olen opiskellut, olen suorittanut kokeet, kannan vastuun. Avatar valkotakissa rikkoo tämän sopimuksen. Luottamuksen visuaalinen signaali ilman yhtäkään luottamuksen perustetta.

Tämä ei ole asiakirjojen väärentämistä. Tämä on luottamuksen väärentämistä.

Auktoriteettifarmi

Yksi ihminen. Kolmekymmentä tiliä. Lääkäri. Pappi. Psykologi. Lakimies. Ravitsemusterapeutti.

Kaikki ovat avatareja. Kaikki puhuvat varmasti. Kaikki ”tuottavat hyötyä”.

Tekstin tuottaa neuroverkko. Ääni – syntetisaattori. Kasvot – generaattori. Ihminen vain painaa ”julkaise”-nappia.

300 000 tilaajaa per tili × 30 tiliä = 9 miljoonaa ihmistä, jotka kuuntelevat ei-ketään.

Miksi tätä tehdään? Liikenne. Rahastus. Kumppanilinkit kuvauksessa. Lääkäri ”suosittelee” lisäravinnetta – linkki biossa. Pappi ”siunaa” kirjan – linkki markkinapaikalle. Kaava on ikivanha, teknologia uusi.

Miksi iäkkäät ihmiset uskovat

He ovat kasvaneet maailmassa, jossa ihminen ruudulla on auktoriteetti. Televisio ei valehdellut. No, ei niin paljon. Kirja ei valehdellut. Ihminen valkotakissa – ei valehdellut.

He eivät ole tyhmiä. Heillä ei ole kokemusta tunnistamisesta. Ero ei ole älykkyydessä. Se on tottumuksessa. Luottamuksessa, joka on muodostunut vuosikymmenten aikana.

Nuoret näkevät avatarin ja sanovat: ”Ilmiselvä feikki.” Mummo näkee lääkärin ja sanoo: ”Hyödyllistä tietoa.”

Vuoden päästä meistä kaikista tulee mummoja

Nyt avatarit ovat kömpelöitä. Staattiset kasvot, outo ilmehdintä, suu liikkuu epätahtiin. Selvällä katseella – näkee heti.

Vuoden päästä – ei näy.

Videogeneraatio kehittyy joka kuukausi. Ääntä ei voi enää erottaa. Kasvot – melkein. Ilmeet, eleet, tauot – ajan kysymys. Ja kun laatu saavuttaa tason ”ei voi erottaa” – tämä lakkaa olemasta vanhusten ongelma. Siitä tulee kaikkien ongelma.

Koska visuaalinen luottamus on perusmekanismi. Me kaikki uskomme silmiämme. Kaikki. Evoluutio ei valmistanut meitä siihen, että kasvot ruudulla eivät välttämättä kuulu kenellekään.

Mitä tälle voi tehdä

En tiedä.

Kieltää avatarit? Mahdotonta. Merkitä AI-sisältö? Sitä on jo yritetty – kukaan ei lue merkintöjä. Opettaa iäkkäitä? He eivät halua oppia – heillä on hyvä olla näinkin.

Ainoa mikä toimii – keskustelu. Istua viereen ja sanoa: ”Näetkö tämän lääkärin? Häntä ei ole olemassa. Etsitään sinulle oikea.”

Mutta siihen tarvitaan aikaa. Ja avatarilla on 30 tiliä ja 24 tuntia vuorokaudessa.

Ironiaa: tämän tekstin on kirjoittanut AI. Mutta ainakin kerron sen rehellisesti.